Pienen ihmisen näkökulmasta virtuaalitodellisuus ja globaali kybertila tarjoaa näkymiä ja vaihtoehtoja vaikka isommallakin kauhalla kauhoa. Samaan aikaan virtuaalitodellisuus kumisee tyhjyyttään sosiaalisen tuen, terveydenhuollon ja jopa eettisten asioiden osalta. Joidenkin rääväsuiden mielestä globaali virtuaalitodellisuus onkin vain kutistunut maailmanlaajuisen orjakaupan areenaksi. Jokaisessa tarussa on kuulemma totuuttakin hieman, tiedä sitä sitten.
Virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet vaativat kuitenkin usein yksilöä ottamaan suuriakin askelia ja riskejä ennen kaikkea. Globaali markkinapaikka on karua puuhaa, jossa nopeat syövät, mutta hitaat välttämättä eivät. Mutta tarjoaa virtuaalitodellisuus myös maltillisempiakin hyötyjä maailmalle. Virtuaalisten, todellisuutta simuloivien harjoitteiden kautta ihminen voi hyvin vaikkapa opiskella sellaisia taitoja ja toimenpiteitä mitkä muuten tosielämässä olisi parempi jättää tekemättä.
Psykoanalyysin tavoin ihminen voi sukeltaa mielen syövereihin ja vaikkapa sovittaa syntinsä aivan uudenlaisella tavalla. Sodatkin soditaan verkossa, ja jopa ennen aivan rauhanomaisten valtioiden on kuultu julkisuudessa jyrisevän sotahuutoja tietoverkkojen, virtuaalitodellisuuden, puitteissa. Niin syvään on juurtunut ajatus virtuaalisesta todellisuudesta ja tietoverkkojen sekä globaalin kybertilan irrottautumisesta, että sotakin uskalletaan julistaa virtuaalimaailmassa ja naiivisti kuvitellaan että kliinisesti erillinen operointitila mahdollistaisi offensiivit ilman sodan perinteisiä haittapuolia.
Virtuaalitodellisuudessa kukin siten näkee omiaan, jollekin sotaisalle valtiomiehelle virtuaalitodellisuus näyttäytyy vain valloittamista vaille olevana totaalisen dominanssin mahdollistavana alistusmekanismina, toiselle se on elannon tuottamisen kannalta välttämätön elämän ja kuoleman kysymys. Aika vaan näyttää miten virtuaalitodellisuuden kanssa käy.
