Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, ja on jopa latteuksiin saakka menemistä sanoa että tämä tietysti koskee erityisesti tulevaisuutta koskevia ennusteita. Virtuaalitodellisuuteen, tai vain todellisuuteen, mutta erityisesti virtuaaliseen liittyy kuitenkin vahvisti vastaanvanlaisia epävarmuustekijöitä. Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti silloin kun puitteet liikkuu. Virtuaalitodellisuudessa kaikki on mahdollista, vähintäänkin siinä määrin että puitteet ja peri
nteisen teollisen maailman säännöt saattavat kääntyä päälaelleen kuin tuosta vaan.
Virtuaalitodellisuudessa piilee kuitenkin potentiaali hyvään ja hyödylliseen, mutta kuten on asianlaita kaikkien voimien kanssa, tarjoaa virtuaalitodellisuus myös tilaa vastavoimille, tyranneille ja tuhoisaankin tekemiseen. Globaalin kybertilan, virtuaalitodellisuuden kohtalona tulikin olemaan suhteellisen sukkela virittäminen ympäri ihmiskuntaa ja sen nouseminen jopa kurottelemaan maailman mahtipontisinta asemaa.
Turhia piruja piirtämättä tai verta nenästä kaivamatta voi olla kohtuullista muistuttaa virtuaalitodellisuuden vaaroista. Erityisesti mitä tulee vallanpitoon ja ihmisen rooliin työntekijänä, veronmaksajana tai ajattelijana. Edellä kuvatut virtuaaliympäristön vallankumoukselliset piirteet, jotka kuin vaivihkaa tulevat haastaneeksi monen vakiintuneen vallanpidon symbolin ja instituutit, juuri ne samaiset piirteet saattavat esiintyä tyranneille siinä määrin houkuttelevina että todellisuus muuttuu virtuaaliseksi ja kamppailu mielikuvista yltyy sietämättömälle tasolle.
Elämässä kuitenkin muutos lienee ainoa pysyvä piirre, eikä universumin ihmeellistä kiertoliikettä pieni ihminen voi muuta kuin katsoa ja kadehtia. Lienee myös harhakuva ajatella, että teollisen yhteiskunnan rakentamisen ja vallanpidon tarpeisiin muodostunut todellisuuskonsepti ulottuisi ajasta ikuisuuteen. Virtuaalinen, mielikuvat, illuusiot ja paradoksit – niistä ihminen pitää ja lapsikin nauraa.
