Irti ajasta ja paikasta

 

Todellisuudessa virtuaalitodellisuudessa on vain vähän virtuaalista. Kaikkien uusien ilmiöiden lailla se kuitenkin kiinnostaa ihmistä, jopa tavalla jota Juhani Aho kuvasi kirjallisessa teoksessaan Rautatie jo vuonna 1884. Tuon ajan rautatien ihmeet tarjosivat vastaanvanlaisen virtuaalitodellisuuden ihmisille kurkistaa maailmalle ja ennen kaikkea loi mielikuvan yhteisestä todellisuudesta.

Rautatietäkin paremmalla tavalla kybertila, valtava näppäimistöjen ja näyttöjen verkosto tuo mielikuvan kuvitteelliseen globaaliin yhteisöön kuulumisesta. Aivan kuin Helsingistä Pekingiin ulottuva rautatieverkosto loi mielikuvan siitä että Kiina on läsnä ja turvallinen Finnjet satamassa tietää että Hampuriin pääsee aina jos tulee niitä seutuja ikävä. Kybertila ja virtuaalitodellisuudet tarjoaa uuden epäkansallisen ja maantieteestä sekä vanhoista kulttuuri-identiteetistä irrottautuneen konseptien hautomon.

Vaikeaksi menee vallanpidolle ja hallitusmalleille, mutta virtuaalitodellisuudet ovat jo tätä päivää. Tietoverkot kutoo seittejään ympäri maailman erilaisista raja-aidoista ja palomuureista sen kummempaa välittämättä. Ja mikä todellisempaa, ihmiset rakentavat identiteettejään, solmivat suhteitaan ja elättävät toisiaan jo irti vanhoista aikaan ja paikkaan sidotuista instituuteista ja prosesseista.

Kuinka todellinen tuo virtuaalinen yhteisö ja toimintakenttä sitten on – sen vain aika näyttää.

Kaliffiksi kaliffin paikalle ja kylän päälliköitä

Virtuaalitodellisuus on kiinnostava ja houkutteleva seikka – ainakin niin pitkään kunnes valtataistelut alkaa. Kun ensimmäinen sohvavoro tulee paikalle ja alkaa tehdä tiliä ja periä vuokraa toisilta, siinä kysytään ja katsotaan miten todelliseksi muodostunut virtuaalinen tila kestää kasvuvaiheensa yli. Vallanpito ja olemisen muodot välttämättä muotoutuu tavallaan, mutta asettuvat myös vastakarvaan aiempien identiteettien ja symbolien kanssa.

Kybertilan vallanpidosta, ja yhä enemmän kybertilassa oleskelevien ihmisten verotulojen vastaanottajan asemasta taistelevat entiset ja uudet kylänpäälliköt ovat jo asettuneet virtuaalitodellisuuden sopukoihin ja pystyttäneet toteeminsa niin että näkyy ja kuuluu. Virtuaalitodellisuudesta kuitenkin puuttuu vielä ihmistä suojaavat ja hoivaavat piirteet, kun digitaalisesta läppärisukupolvesta on tullut vapaata riistaa, niin verokarhulle, vakoojille kuin geenitutkijoillekin, tarvitaan muutamakin vastavallankumouksellinen ennen kuin kybertilan virtuaalitodellisuudesta karisee pois loputkin turha virtuaaliodotukset.

Vanhaan ei kuitenkaan ole paluuta, muttei tulevaisuus välttämättä sen hullumpi ole kuin menneisyyskään.

Bioimplantit ja muutosjohtaminen

Villeimmät virtuaalitodellisuusskenaariot ottaa mukaan todellisuuden muokkaamisen lisäksi ihmisen suoranaisen ohjaamisen ja manipuloinnin teknisen välineistön. Näin jos on, tulee ihmisen koko aistiskaala virtualisoitua lähes kerta heitolla ja mukaan astunee niin tunteet, maku, aistien prosesssointi, muisti ja ajatuksetkin.

Virtuaalitodellisuuteen tiukasti integroituneet identiteetit ja olemisen muodot suorastaan huutavat ajattelua ja etiikkaa. Maailmaa ei kuitenkaan kukaan saa kerralla valmiiksi, joten käytännössä tarvitaan enemmänkin asteittaisen etenemisen takaavaa muutosjohtajuutta. Kaaokseen vajoamatta ja ilman sarvia tai hampaita, annetaan uuden syntyä ja leivotaan paisuva pullataikina maukkaiksi palleroiksi. Niin on hyvä sitten virtuaalitodellisuuksien olla ja kasvaa, ja myös niiden ihmisten jotka kehittelevät jo jotain aivan uutta ja ihmeellistä, jotain josta kuullaan vasta myöhemmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *